Tiedote

Arvoisa asiakkaamme.

Paratronicin toiminnasta vastaava Petri Rantala joutui onnettomuuteen 4.4.2004, ja on ollut sairaalassa/kuntoutuslaitoksessa/sairaslomalla vuoden 2004 loppuun saakka, palaten töihin 1.1.2005.

Onnettomuuden vaikutukset Paratronicin liiketoiminnalle ovat pääsääntöisesti ohi, ja toimitukset hoidetaan normaalisti, "varastotavaran tilaus arkipäivänä klo 12 mennessä, lähtee tänään". Tilaukset pyydämme ensisijaisesti antamaan edelleen internetin välityksellä.

Liitimien tarkastustoiminta ja pelastusvarjojen tarkastus- ja pakkaustoiminta on lopetettu. Korjaustöitä ja varaosapunoksia tehdään normaalisti.

Lämmin kiitos kaikille muistamisista ja kannustuksista

Petri Rantala

Juttua toipilaalta

Koska on tullut paljon kyselyjä, allekirjoittaneen onnettomuudesta ja tilanteesta, kirjoittelenpa tänne, niin ei tarvi kaikille erikseen vastailla ja hälvennetään epätietoisuuksia. Pyrin kirjoittelemaan tänne jatkossa säännöllisen epäsäännöllisesti.

Hakemisto:
4.4. - 12.4.2004
13.4. - 18.4.2004
19.4. - 25.4.2004
26.4. - 2.5.2004
3.5. - 9.5.2004
10.5. - 16.5.2004
17.5. - 23.5.2004
24.5. - 13.6.2004
14.6. - 27.6.2004
28.6. - 8.8.2004
9.8. - 12.9.2004
13.9. - 24.10.2004
25.10.2004 - 25.05.2005

4.4. - 12.4.2004

Kyseinen siipi (yhden kesän lennetty Apco Keara) oli ollut paketissa piiiitkäään, eli olen sen pakannut viimeksi syyskuussa, Tanskassa, meren rannalla, kostealla nurmikolla. Siitä asti ollut käyttämättä. En ole paljon lentohommiin ehtinyt viime aikoina, tai omia vehkeitä viitsinyt levitellä kun lentämässä on oltu, vaan lentänyt kerhon vehkeillä.

Otin yhden hinauksen, joka päätyi muutamasta metristä sakkaukseen ja nättiin liukuperslaskuun jään pinnalle. Tässä vaiheessa arvelin, että sakkauksen syy oli siinä, että siipeni oli erittäin ryppyinen, ja siksi virtaus irtosi.

Maakäsittelin siipeä jonkin verran, ja rupesi tuntumaan, että nyt alkaa kaikki olla kondiksessa, siipi riittävästi oiennut, päälleveto menee suht' hyvin ja siipi pysyy suht helposti päällä tuulessa. Ei ehkä aivan normaalilta tuntunut, mutta mitäs sillä väliä, keli on täydellinen ja hinaamassa kerhon toiseksi paras hinaaja, no problem vaikka siipi ei aivan priimalta tunnukaan. Mittaillaan punokset sitten ens viikolla huoltotiloissa missä se on helpoimmin tehtävissä.

Valmis, Aja. Päälleveto ja hinaukseen lähtö tuntui suht hyvältä, ehkä vähän "pehmeä" tunne siivessä. Paineet kohdillaan, ja ilmaan lähdettiin jouhevasti.

Jossain vaiheessa noin 10+ metrin korkeudessa alkoi tuntua, että kaikki ei ole kunnossa, siipi rupeaa jäämään taakse ja kääntyy oikealle, tää on menossa kohti lock-outia. Naru irti ja äkkiä. Irrotuksen jälkeen kääntyminen jatkuu ja lennetään 180 astetta muuttuneeseen suuntaan, eli myötätuuleen. Aivan selkeää käsitystä mulla ei ole siitä, lensikö siipi, vai oltiinko kääntymisen jälkeen sakkaustilassa. Lähinnä uskoisin, että siipi oli lentotilassa ja pyrki hakemaan normaalia ilmanopeuttaan, joka vastatuulesta myötätuuleen käännöksen takia oli varmasti aika pieni heti irrotuksen/kääntymisen jälkeen. Siipi siis syöksyi eteenpäin/alaspäin, ja vaikka massaltani hippiäistä lähentelenkin, niin en pysynyt mukana, vaan jäin massoineni ensin siiven jälkeen, ja sitten vauhtini alkoi kiihtyä ja aloin siirtyä siiven alle. Maa vain tuli liian äkkiä vastaan, ja viime sekunneilla arvoin että otetaanko isku vastaan etuvartaloiskuna kaatuen, vai yritetäänkö persliukulaskua. Päätin persliukulaskuyritystä. Mutta jää ei tainnut kovin liukas olla, ja iskeytymiskulma oli sellainen, että laskusta tuli täydellinen töksähdys täydelliselle ahterilleni.

Hieman kropan arviointia, ja tuntemus jalkojen asennosta oli täysin erilainen kuin silmien kertoma, joten päätin jatkaa makoilua yrittämättäkään ylös, ja käskin ensimmäisenä soittaa ambulanssin.

Ambulanssi tulikin yllättävän nopeasti, vaikka kuvittelin että odottavan aika olisi tosi pitkä. Siitä Seinäjoen sairaalaan, ja illalla ensimmäinen leikkaus, jossa murtunut th12 (alin rintanikama) pönkittiin selkäpuolelta titaanilla viereisiin nikamiin.

Parin päivän päästä toinen leikkaus, jossa mentiin kyljen kautta sisään, ja murtuneen nikaman etupuoli tuettiin kylkiluustani otetulla kappaleella ja tehtiin tilaa selkäytimelle.

"Jos jotain positiivista oikein hakemalla hakee, niin nyt on sitten ihan lääketieteellisesti todistettu, että sinulla on kuin onkin selkäranka." I.N.

Tilanne on tällä hetkellä se, että tunto- ja liikeraja on vyötäröllä, alaraajoissa ei minkäänlaista tuntoa, eikä niitä pysty liikuttamaan. Hermoja ei kaiketi ole juurikaan irtipoikki, vaan viat ovat venymiä/puristumia, ja jonkinlaisia merkkejä on siitä, että jotain viestejä menee osittain läpi. Eli elän toivossa, että vielä loppuvuodesta kävellään.

Kaikki vain on opeteltava uudestaan, tällä hetkellä harjoittelun aiheena on istuminen. Uskomatonta hommaa. Muistelkaa paras, tai ei välttämättä paras vaan voimakkain orgasminne ja kertokaa se tuhannella niin päästään lähelle tuntemuksien (en siis puhu kivusta) voimakkuutta. Ja kyse on vain istumisesta.

Tällä hetkellä olen kirurgian vuodeosastolla, siirtynen viimeistään huomenna neurologian osastolle, jossa kuntoutus varsinaisesti alkaa. Todennäköisesti lähiviikkojen aikana sitten Käpylään.

Nettiyhteydet pelaa, läppäri mukana, kännykkä pöydällä ja silleen. Jos en halua olla tavoitettavissa, kännykkäni sammuu ja puhelut kääntyy busineksien takia veljeni numeroon. Ääni on vielä hieman paisuksissa hengityskoneputkien aiheuttaman ärsytyksen takia.

Paratronic Oy on myös auki, ja tavaran toimitukset hoidetaan lähes normaalisti, tavaraa lähetetään kuitenkin keskimäärin vain 2 kertaa viikossa, aiemmin kun lähetykset hoidettiin joka arkipäivä. Tilaukset mieluiten netin kautta.

Liitimien korjaus- ja huoltohommia ei tehdä toistaiseksi.

Kiitoksia kaikille kannustuksista yms. Joillekin on varmaan jäänyt vastaamatta, lääketokkuroissa onnistuin hävittämään puhelin- ja tekstariviestejä vinon pinon.

Lippu on hemmetin korkeella, tanko loppuu reilusti kesken. Henkisesti tämä on ainakin tähän saakka ollut elämäni vahvistavimpia juttuja, melkein tekisi mieleni sanoa "suosittelen"...

Terveisin

Petri Rantala

13.4. - 18.4.2004

Viikon puolivälin paikkeilla aamulla herätessäni vasemman jalan ukkovarvasta paleli. Toden totta, peitto olikin valahtanut jalkojen päältä, mahtavaa. Muita selkeitä merkkejä signaalien kulkemisesta ei viikolla saatu.

"Palelkoon varpaitasi myös jatkossa." KS

Edistymistä toipimisessa kuitenkin tapahtuu jatkuvasti. Pikkuhiljaa miestä on alettu nostaa pystyyn kippisängyssä. Tavoitteena on totuttaa kroppaa taas pystyasentoon pitkän makoilun jälkeen. Ensimmäisillä kerroilla minuutti-pari 55 asteen kulmassa nosti jo melkoisen tuskanhien otsalle ja termiikkikiertoa mahaan. Nyt meni viimeksi jo lähes vartti 65 asteessa, ilman erityistä pahoinvointia.

Toinen mainittava edistysaskel on hetken istuminen ilman ulkopuolista pystyssäpitäjää. Takapuolessa kun ei ole minkäänlaista tuntoa, tasapaino istumisessa on hyvinkin kateissa, varsinkin kun selässä tuntuu olevan noin tonnin painoinen reppu. Nyt se kuitenkin onnistui, omat kädet sänkyllä hoitivat sivusuunnan, ja etu-takatasapaino hoitui keskittymisellä, kunhan avustaja ensin tasapainotti oikeaan kohtaan. Tosin hoitsu lopulta puhalsi minut kumoon.

Loppuviikosta siirryin kirurgian osastolta neurologian osastolle.

Viikonlopun "vieras" on ollut äärimmäinen yliherkkyys tuntorajalla. Tuntorajahan on suurinpiirtein navan korkeudella, josta alaspäin ei ole kropasta tietoa. Nyt hipaisu vatsaan sopivaan kohtaan saattaa aiheuttaa refleksinomaisen krampin vatsalihaksissa, joka todella sattuu. Jo kertaalleen hylätyt kipulääkkeet otin takaisin ohjelmaan tämän takia.

Muuten viikko meni syödessä ja maatessa. Yläkroppaa tosin tulee treenattua ahkerasti punteilla ja apinatangon avulla. Jatkossa kun ainakin jonkin aikaa täytyy koko kropan siirtely hoitaa puhtaasti käsivoimilla. Onneksi olen siro ja solakka, vain vajaa satakiloinen lähes täydellisen vartalon omaava mieshenkilö, niin tästä ei tule ongelma, ainakaan muutaman vuoden treenauksen jälkeen.

Vierailijoille tiedoksi, sängyn päädyssä lappu "apinan ruokkiminen kielletty", älkää siis tuoko syötävää.

Terveisin

Petri Rantala

19.4. - 25.4.2004

Edistymistä tapahtuu jatkuvasti, vaikka tahti vielä onkin melkoisen hidas. Pystyyn nostaminen kippisängyssä ei ole enää mitään, siinä voisi olla vaikka päivän.

Istuminen on edelleen raskasta, noin 500 kilon reppu tuntuu olevan selässä, paine rangassa tuntuu kovalta, vaikka varsinaista kipua ei kuitenkaan tunnu. Istumaan meno tapahtuu tässä vaiheessa vain ja ainoastaan kylkimakuun kautta, koska selkärankaa ei vielä saa juurikaan kiertää tai kääntää. Loppuviikosta sängyn viereen tuotiin jo pöytä, jota vasten istuessa voi nojata, ja harjoitella käsien otteenvaihtoja, sängyltä pöydälle ja takaisin. Pikkuhiljaa alkaa istumatasapaino ja käsien toiminta käydä yksiin, eikä nättien hoitsujen enää tarvi jatkuvasti pitää kiinni (pahus).

Tuntorajoissa tapahtui hieman muutosta viikon kuluessa, täysin_tunnottoman/oudon_tunnon raja siirtyi alemmas, eli on nyt noin vesirajalla, eli muutosta parempaan tapahtui. Toisaalta oudon/normaalin tunnon raja siirtyi ylemmäs, ollen tällä hetkellä aavistuksen navan yläpuolella. Väliin jää yliherkistynyt ja omituiselta tuntuva vyöhyke, johon yllätyksellinen kosketus saattaa aiheuttaa refleksinomaisesti lihaksien jännittymistä vatsassa, ja tämä sattuu. Alkaa tosin jo tottua sen verran, ettei enää ole suurehko ongelma.

Sunnuntain suurin yllätys oli puhelinsoitto, joka tuli Helsingistä, Käpylästä, jonne paikka laitettiin vetämään heti leikkauksien jälkeen kuntoutusta varten. Yllätys tosin taisi olla molemminpuolinen, kun soittajalle selvisi etten ollut lainkaan tietoinen, että minulle on paikka varattu neljäksi kuukaudeksi, alkaen keskiviikkona 28.4.

"Ai lähdet jo keskiviikkona, harvemmin nämä asiat kuullaan ensin potilaalta..." paikallinen sairaanhoitaja

Odottelen innolla tätä uutta vaihetta.

Terveisin

Petri Rantala

26.4. - 2.5.2004

Viikko alkoi Seinäjoella hieman vaisuissa merkeissä, maanantain ja tiistain välisenä yönä piti kahteen kertaan pyytää lisää peittoja päälle, ja aina vaan palelsi, kuumetta. Tiistaina selvisi, että virtsapuolella ei aivan kaikki ollut kunnossa vaan pöpö oli iskenyt. Harmitti, hirvitti ja jännitti, että vieläkö Käpylän kuntoutuskeskukseen kelvattaisiin tässä kunnossa, vai jouduttaisiko myöhentämään aikataulua.

Olo kuitenkin parani, ja Helsingistä näytettiin vihreää valoa, joten keskiviikkoaamuksi tilattu ambulanssi hoiteli siirron suunnitelman mukaisesti. Äänen painuneisuus tosin jatkui koko viikon.

Täällä uuden elämän opettelu onkin lähtenyt vauhdilla etenemään. Pyörätuoli otettiin heti käyttöön, joten nyt pääsee jo liikkumaankin suhteellisen mukavasti. Vielä en itsenäisesti pysty siirtymään sängystä tuoliin, esteenä lähinnä edelleen erittäin huono tasapaino, ja kykenemättömyys käyttää kaikkia vatsa/selkälihaksia täysipainoisesti, jos kaatumaan lähtee, niin käsiä tarvitsee avuksi, tai kumossa ollaan. Mutta kun sopiva hoitsun olkapää on lähellä johon voi nojata, niin siirtyminen onnistuu suurimmaksi osaksi omin voimin.

Istumassa myös jaksaa olla jo melkoisen kauan, vaikka muutaman tunnin välein on kyllä sänkyyn mentävä lepuuttamaan selkää, niin suurimman osan päivästä voi jo istuskella. Vaikka eipä aikataulut juurikaan pelkkää istuskelua mahdollista, arkipäivisin on ohjelmaa monenmoista lähes jatkuvasti.

Tuntorajoissa ei juurikaan muutoksia tapahtunut viikon aikana, vesirajalla ollaan edelleen.

Liikepuolella lauantai-aamu toi erittäin miellyttävän yllätyksen mukanaan, kun kokeilin taas järjestelmällisesti saada liikettä alaraajoihin. Molempien reisien sisäpinnoilla olevissa lihaksissa on havaittavissa hyvin pientä elämää kun niitä yrittää jännittää. Jalkoja ei voi liikuttaa, vaan kyse on vasta hyvin pienestä onnistumisesta lihaksien jännittämisessä, voimakkuudeltaan lähinnä elohiireen verrattavissa, paitsi että kyse on tahdonalaisesta toiminnasta.

Anyway, "kävellen kotiin"-tavoite on askeleen lähempänä.

Nyt vietän siis aikaani Helsingissä, Invalidiliiton hallinnoimassa Käpylän kuntoutuskeskuksessa. Koska olen kuullut huhuja, että jotkut mahdollisesti lukevat rivien välistä asioita, joita siellä ei ole, lienee viisainta täsmentää, että kyseinen laitos ei sijaitse Käpylän kaupunginosassa, vaikka ajatuksia oikoen tälläiseen johtopäätökseen saattaisi päätyäkin.

Kyseessä on Synapsia niminen rakennus, joka on valmistunut noin 2 vuotta sitten. Käyntiosoite on Nordenskiöldinkatu 18 B, vanhaa jäähallia vastapäätä, kartta. Vierailuista, aikataulut ovat yleensä suurinpiirtein siten, että arkisin noin klo 15-16 asti on ohjelmaa, eikä vieraille ole aikaa. Sen jälkeen on ruokailut, ja kuntosalia iltasella joka toinen päivä. Eli kannattaa soittaa etukäteen ettei tule turhaa visiittiä. Oma kännykkä on käytössä, pidän päällä jos haluan olla tavoitettavissa, muuten puhelut kääntyy busineksen takia veljeni kännyyn. Viikonloppuisin vierailut käy lähes koska vain klo 10 jälkeen. Kaikkien vierailijoiden on saavuttaessa ilmoittauduttava pääsisäänkäynnin luona olevassa info-pisteessä, muuten vartijat heittävät ulos niskapersotteella.

Synapsiassa on keskitytty nimenomaan kaltaisiini vammaisiin, suurin osa kuntoutujista on selkäydinvammaisia, lisäksi on aivovamman saaneita ja poliosta kärsineitä. Kuntoutujapaikkoja on 75, osaavaa henkilökuntaa 120.

Ensi viikolla kokeillaan ensi kertaa seisomista.

Terveisin

Petri Rantala

3.5. - 9.5.2004

Viikko oli aika tapahtumaköyhä, eli tilanne ennallaan. Yleiskunto toki paranee jatkuvasti, ja itsepäisyys, eikun itsenäisyys toiminnoissa lisääntyy jatkuvasti, avustajia edelleen tarvitaan lähes kaikissa asioissa, mutta esimerkiksi pyörätuolista sänkyyn siirryttäessä avustajaa tarvitaan vain nostamaan jalat sängylle, ja vierihoid...

Nyt on hieman kiire, joten ei pitkiä stooreja tällä kertaa.

Petri

10.5. - 16.5.2004

Käsite "keskikehonrakennus" on saanut kuntoutustouhujen myötä uuden merkityksen, aiemman sohva-jääkaappi-kuntoilun sijaan olen joutunut toteamaan, että kyllä siellä navan ympärillä taitaa joitain lihaksiakin olla vaikkei niitä näy, ainakin ne on harjoittelemalla kipeiksi saatu. Ilmiö on ollut samanlainen kuin jos olisi kävellyt päivän liukkaalla jäällä, sellaiset lihakset kipeytyy, joiden olemassaolosta ei ole kuullut edes huhuja.

Keskikehon lihaksilla on nyt erittäin suuri merkitys tasapainolle, joka tahtoo tällä hetkellä vielä olla aika heikkoa, tai sanoisinko vaihtelevaa. Välillä istumatasapaino tuntuu erittäin hyvältä, välillä voi puhaltaa kumoon. Unohtuu helposti noiden aiemmin tiedostamattomien vatsalihasten käyttö.

Seisomatelineessä on totuteltu jalkoja ja pääkoppaa pystyasentoon. Eipä juuri tunnu miltään, mutta saattaisi olla kovaakin hommaa, jos jaloissa tunto olisi.

Kaikkeen harjoitteluun vaikuttaa vielä voimassa oleva liivirajoitus, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että selkärankaa ei saa voimakkasti kiertää tai kääntää, eikä saa joutua tilanteisiin, joissa kiertyminen olisi uhkana. Esimerkiksi kuntosalilla on sallittuja pääsääntöisesti vain symmetriset liikkeet, pyörätuolilla kahdella pyörällä tasapainottelu ilman varmistusta on kielletty jne. Liivirajoitus kestää yleensä noin 3 kk leikkauksesta, jolloin otetaan seurantakuvat rangasta ja tsekataan onko kaikki paikat luutuneet kunnolla.

Jo Seinäjoella aloitettu antibioottikuuri virtsapöpöihin tuotti vihdoin tulosta, ja arvot normalisoituvat, mutta ilmeisesti antibiootit sotkivat sen toisen puolen bakteerikannan, ja veteläksi veti. Nyt sitten tutkitaan, millä saataisiin faksit taas ajastettua ja kunnon varsi mukaan.

Liike- ja tuntorajat ovat suurinpiirtein ennallaan, paitsi että jo aiemmin komentoihin vastinetta antaneet reisien lähentäjät ovat hieman voimistuneet. Ei kuitenkaan niin paljoa, että jalkoja voisi liikuttaa millään lailla.

Tupakkilakko on nyt jatkunut 6 viikkoa, ilman suurempia tuskia, yllättävän helppoa on ollut luopua reippaasta askillisesta päivässä. Ensimmäinen kaljallakäyntireissu on tosin vielä tekemättä, siinähän se lakon kestävyys oikeasti vasta punnitaan...

Petri

17.5. - 23.5.2004

Ainakin allekirjoittanut on ennen omaa onnettomuutta ajatellut selkäydinvaurion olevan lähinnä liikuntaesteen joka panee istumaan pyörätuoliin. No, sehän tietysti onkin ulospäin se näkyvin asia, mutta olenpa saanut huomata, että loppujen lopuksi suurimmat muutokset elämässä taitavatkin tapahtua kulissien takana.

Selkäydinvaurion tasosta riippuen myös sisäelinten toiminnassa tapahtuu muutoksia, ja esimerkiksi ulostaminen ja virtsaaminen voivat mennä uusiin puihin. Allekirjoittanut on nyt suurinpirtein saanut vatsan opetettua yhteen päivittäiseen aamuistuntoon, ja pampersit ovat enää käytössä vain mahdolliseen löysään aikaan. Vielä muutama viikko sitten tuntui hieman omituiselta havaita nenässään vähän väliä, että "nyt olisi pitänyt olla vessassa", ilman mitään muita havaintoja tai tuntemuksia tapahtuneesta.

Aamuistunnot venähtävät yleensä reippaan tunnin mittaisiksi, ja kaikki keinot käytetään, peräruiskeet, tuseeraukset (=sormi sinne ja syvälle), vatsahieronnat, suihku, yms. Liivirajoituksista johtuen näitä asioita (hierontaa lukuunottamatta) ei pysty itse tekemään, vaan avustajaa todellakin tarvitaan vessareissulla.

Nestepuoli on puolestaan ihan seis, mitään ei tule ulos normaalikonsteilla, rakon sulkijalihas kun ei avauskomentoja tottele. Eli ainoana vaihtoehtona on katetrointi, jossa pikkupetrin sisään työnnetään noin 30 cm pitkä muoviputki, jonka pää menee siis sulkijalihaksen läpi, rakon sisälle saakka, jolloin nesteet virtaa ulos putkea pitkin. Täyttymisestä ei ole mitään tunnetta, joten hommat pitää hoitaa kellon mukaan.

Ei muuten aivan ensimmäisenä ehkä tulisi mieleen, että tällä hetkellä yhden kusellakäynnin tarvikkeet maksavat luokkaa 2,50 eur. Eli hieman matematiikkaa, 2,50 x 4 päivässä x 365 päivää = 3650 eur vuodessa kustaan viemäriin. Onneksi on vakuutukset ja suomalainen sosiaaliturva.

Johan oli jutut...

Petri

24.5. - 13.6.2004

Jakso on kulunut arkisissa rutiineissa, tai niiden harjoittelussa. "Kuinka pyörätuolilainen tekee sitä ja tätä, miten arkiasiat hoituu jatkossa...". Kaikkeen tuntuu keino löytyvän. Paitsi ruohonleikkuuseen ja ikkunoiden pesuun... jopas harmittaa.

Osa harjoittelua on liikkuminen kaupungilla, joten reissuja sinnekin on tehty, taksilla, metrolla, ratikalla, jne, ja siksi toipilas on kaupungillakin bongattu muutamaan kertaan. Jakson viimeisellä viikolla toipilas bongasi myös rinnetuulessa lentelevän salaalentäjän, etäältä, jossain Hevossalmen tienoilla (jossa kävimme Helsingin Invalidiyhdistyksen mökillä), keltainen varjoliidin näytti olevan.

Yleiskunto kohenee vakaasti ja alkaa olla parempi kuin ennen onnettomuutta, kehon toimivilta osilta. Muutama kilo painostakin on lähtenyt, mutta ei hätää, laatu korvaa määrän. Mitään maata mullistavaa ei tunto- tai liikerajoissa ole tapahtunut, vaan molemmat ovat edelleen suurinpiirtein vesirajalla.

Jonkinasteinen ongelma on ollut jalkojen turpoaminen, koska jalkapohjissa olevat kävelyn voimalla toimivat "pumput" ovat nyt olleet lakossa jo kuukausia. Tämä aiheuttaa nesteen kerääntymisen jalkoihin. Tähän auttaa jalkojen ylhäällä pitäminen, sekä keinotekoinen "kävely", jossa paineilmatoimisella laitteella aiheutetaan jalkapohjiin paineenvaihteluita, kuten kävelyssäkin tapahtuu. Ihan mielekkäitä hoitotapoja ihmisille jotka pitävät laiskottelusta, molemmat tehdään selinmakuulla. Tukisukat ovat sitten se pidemmän tähtäimen hoitokeino johon siirrytään lähipäivinä.

Vakuutusyhtiökin on tapahtuman käsitellyt, ja rahaa vaativat asiat rullaavat nyt hienosti. Moneen juttuun rahoituksen saisi yleensä myös kotikunnalta vammaispalvelulain perusteella, mutta suuri osa kuuluu sarjaan "jos sattuu rahaa olemaan budjetoitu, ei ole, palaile asiaan ensi vuonna". Vakuutusyhtiön kautta asiat ovat ainakin tähän saakka sujuneet näppärästi, esimerkiksi vaikka lentoliput juhannuskotilomaa varten, tai rahat tukisukkien hankintaan järjestyi yhdellä puhelinsoitolla.

Vakuutus- ja sosiaaliturva-asioihin palailen tarkemmin joskus myöhemmin kunhan itselle asiat hieman paremmin selviää. Mutta joku kuitenkin kysyy, niin allekirjoittaneella on "Yrittäjän Henkilöturva" Fenniasta. Kattaa hoitokulut ja kuntoutuksen ilman ylärajaa, voimassa niin vapaa-aikana kuin töissäkin, ei omavastuuta, ei "varjoliitorajoitusta". Sisältää myös apuvälineet yms, esimerkiksi pyörätuolin, kohtuulliset kodin muutostyöt pyörätuoliyhteensopivaksi jne. Ja mikä tärkeintä, vakuutuksesta maksetaan sovitun vuosityöansion mukainen päiväraha, eli tulotaso ei pääse laskemaan vaikka töissä ei voi ollakaan.

Petri

14.6. - 27.6.2004

Pitkään odotettu juhannus saapui vihdoinkin. Tai enpä varsinaisesti juhannusta odotellut, vaan lähinnä sen mukanaan tuomaa ensimmäistä reissua kotiin onnettomuuden jälkeen.

Kotiinlähtöpäiväksi oli suunniteltu keskiviikkoa, taksi tulisi hakemaan pihasta klo 15:30. Noin kahden aikaan rupesi V-käyrä nousemaan aika rajusti nopeaan tahtiin, kun selvisi, että lentoliput ja taksikyydit olikin sovittu torstaille. Onneksi keskiviikollekin lennolla oli vielä runsaasti tilaa, joten lippujen muutos onnistui hyvin, ja liikenteeseen päästiin alkuperäisen aikataulun mukaisesti.

Lentokoneeseen siirryttiin "omia reittejä" pitkin ennen muiden matkustajien tuloa. Koneeseen mies kannettiin Helsinki-Vantaalla portaita ylös erityisellä kapealla pyörätuolilla, joka mahtui kulkemaan lentokoneen kapeaa käytävää pitkin oman paikan kohdalle, jossa sitten siirryttiin normaalille penkille, oma istuintyyny tosin laitettiin lisäpehmikkeeksi. Seinäjoella koneesta poistumiset hoidettiin vastaavalla tavalla, muiden matkustajien jälkeen.

Vielä vähän aikaa invataksissa istumista ja kotipihalla Kuortaneella oltiin. Taksikuski kokeneena invalidien kuljettajana näytti kotiväelle, kuinka pyörätuolilainen avustetaan portaat ylös ja alas, ettei tarvi taivasalla öitään viettää. Helpostihan portaat sitten rupesivat sujumaankin, paitsi selkiään pitelevien avustajien mielestä.

Koti olikin suurinpiirtein ennallaan, paitsi kynnykset ja portaat olivat kasvaneet, ja kaikki muu kutistunut, tavallaan aikamoinen järkytys Käpylän väljien tilojen jälkeen. Neljä pyörää tuntuvat tarvitsevan huomattavasti enemmän tilaa kuin kaksi jalkaa. Suhteellisen hyvin sisällä kuitenkin liikkumaan pääsi, paitsi kynnyksien kohdalla tosin välillä pääsi kirosanoja, viimeistään kolmannella yrityksellä. Vessaan pääseminen olikin tarkkaa puuhaa, siinä kärsi niin rystyset kuin oven karmitkin.

Kuntoutusohjaajan kanssa tutkittiin paikkoja, ja tehtiin luetteloa kodin tarpeellisista muutostöistä. Kaikenlaista pientä, kuten kynnyksien poistot, vessan oven levennys, pesuallaskaappien poisto (jalat pitää saada altaan alle) niin vessasta kuin keittiöstäkin, sohvan korotus, kahvoja sinne sun tänne.

Nyt kotia katselee aivan uusin silmin, ja nykytiedoilla ihmettelen suuresti, miksi kaikkia rakennuksia ei tehdä heti suoraan "inva-yhteensopiviksi". Loppujen lopuksi suurin osa tarvittavista muutostöistä on sellaisia, että rakennusvaiheessa tehtynä ne eivät aiheuttaisi juuri lainkaan lisäkustannuksia. Ja jokainen meistä vanhenee joka tapauksessa päivä päivältä, jolloin liikuntakyky heikkenee luonnostaan ilman onnettomuuksiakin, jolloin eläkepäiviä olisi huomattavasti helpompi viettää kotonaan. Tarvitaan lähinnä vain väljempiä ratkaisuja ilman kulkuesteitä.

Toki nyt joudutaan toteuttamaan kalliimpiakin juttuja kuten hissi kellarikerrokseen jossa on muun muassa sauna ja pannuhuone, hiekkapihan päällystys ja sen sellaista.

Luonnollisesti kylillä kulkiessa tuli myös arvosteltua liikkeiden "inva-ystävällisyyttä". Alavuden S-market ja Alko saivat likimain täyden kympin, poliisiasema raskaan ulko-oven ja nykytaidoille mahdottoman kynnyksen takia vitosen. Arvosanat koskevat siis vain rakenneratkaisuja, palvelu kyllä pelasi kaikissa hyvin.

Juhannus sujahti ohi melkoisen nopeasti, ja paluumatka tehtiin omilla kyydeillä. Tavallisessa autossa istuminenkin siis sujuu pitkänkin matkan, vaikka kyllä ne istumalihakset vissiin aika lailla illalla punottivatkin.

Petri

28.6. - 8.8.2004

Kesäkuun vipana päivänä otettiin odotetut röntgenkuvat rangasta, ja pari päivää myöhemmin kun lääkärit olivat kuvat tutkineet, purettiin liivirajoitukset. Luutumista ei kuvissa nähty, mutta titaanit olivat hoitaneet hommansa hyvin, ja jäykistetyt nikamat olivat asentonsa säilyttäneet.

Liivirajoitusten poistamisen myötä tulee siis lupa kiertää, kääntää ja vääntää selkärankaa, aluksi rauhallisesti ja myöhemmin entiseen malliin, ja tätä kirjoitettaessa ruoto on jo notkeampi kuin ennen onnettomuutta. Enpä tosin mikään prima ballerina ole koskaan ollutkaan - vaikka niinkin joku erehtyi jossain vaiheessa ääneen arvelemaan - joten vertailutaso ei kovin korkealla ole.

Punaisen lätkän (=merkki liivirajoituksista) hautajaisbileiden jälkeen onkin sitten tullut huomattavasti enemmän hiki harjoitusten muuttuessa kovemmiksi kun selkärankaa ei tarvitse enää juurikaan varoa. Pikkuhiljaa alkaa vaativammat eritasosiirtymiset, lattialta pyörätuoliin nousut yms sujua jollain lailla. "Kävelijästä" lattialta tuoliinnousu saattaa tuntua lasten leikiltä, mutta teepä se ilman jalka- ja vatsa/selkälihasten käyttöä, siis pelkillä käsivoimilla 50 cm korkealle tuolille, veltoin polvi- ja lonkkanivelin, niin johan tulee vaikeusastetta.

Pyörätuolin käsittelytaitoja harjoitellaan jatkuvasti, kuten katukiveysten ylityksiä, portaiden nousemista ja alastuloja, liukuportaiden käyttöä, pehmeässä maastossa kulkemista jne. Uudehkoissa rakennuksissa ja liikennejärjestelyissä pyörätuolilla liikkuvat on pääsääntöisesti melko hyvin otettu huomioon, mutta vanhemmat rakennukset ja rakennelmat ovat pelkkää estettä, tai ainakin hidasteita täynnä.

Eniten hiki virtaa (käsillä-)kävelyharjoituksissa. Kävely tapahtuu polvet ja nilkat sidoksilla jäykistettynä nojapuiden välissä. Paino on seisottaessa jalkojen päällä ja käsillä pidetään kroppaa tasapainossa, "käveltäessä" paino on enemmän käsien varassa, ja painovoiman avulla heilautetaan jalkoja eteenpäin. Kyseessä ei ole niinkään kävelystä, josta olisi apua normaalielämässä liikkumiseen, vaan lähinnä niveliä hieman toimintakunnossa pitävästä ja suolen toimintaa parantavasta aktiviteetista. No, voipahan sanoa "...kävelyltä tulossa...".

Autokoulussakin on taas pitkästä aikaa käyty, harjoittelemassa käsihallintalaitteisella autolla ajoa. Tuntuu suht helpolta, eiköhän käsikaasuun/-jarruun aika helposti totu. Ajonäyte on toki vielä annettava, niin saa jälleen virtaa ajokorttiin. Kirjaimia tosin putoaa pois, kuorma-autokortti siis häippäsee ja jäljelle jää vain henkilöauto.

Alaraajojen toiminnassa ei ole tapahtunut muutoksia, tunto- ja liikerajat ovat ennallaan vyöräröllä.

Kalj... siis kahvillakäyntikokeilutkin on vihdoin aloitettu, ja hyvältähän tuo maistuu edelleen. Odotetusti tupakkalakko on kovalla koetuksella viimeistään toisen tuopin kohdalla, mutta vielä se on pitänyt.

Kuntoutusjakso Käpylässä alkaa myös lähestyä loppuaan, 17.8 lähdetään kotiin.

Jaa, hoitsu tuli sinisten pillerien ja kuvalehtien kanssa, nyt pitää mennä...

Petri

9.8. - 12.9.2004

Viimeinen viikko Käpylässä vierähti yhdessä hujauksessa. Ajonäytekin käsihallintalaitteisella tuli inssille annettua, samalla kertaa kuin olin ensimmäisessä autokolarissani osallisena. Joku päätti peruuttaa kadunvarresta suoraan kylkeen. Vastapuolen vika, peltivaurioita, ei sen kummempaa. Kortin saantiin tämä ei luonnollisestikaan vaikuttanut, joten nyt puuttuu enää auto.

17.8. muutin takaisin kotiin hesan reissulta. Vakuutusyhtiön maksusitoumus pääoven rampeille saatiin niin myöhään, että ramppeja jouduttiin odottamaan vielä viikon verran. Siihen asti käytössä oli tilapäisratkaisu, eli grillikatoksen lattia. Pääsihän sitäkin pitkin kulkemaan.

Muilta osin kodin muutostyöt on tekemättä, vakuutusyhtiön käsittely vielä kesken. VKK (vakuutuskuntoutus ry) on lausuntonsa antanut, se tulikin nopeasti, reippaassa viikossa siitä kun sain viimeiset paperit toimitettua, mutta maksajalta päätös on vielä tulematta.

Aika on kulunut kotona ripeästi, kuntoillessa ja asioita järjestellessä. Elämä ei sen kummempaa juuri ole kuin ennenkään, kaikkeen vain on varattava paljon enemmän aikaa.

Äh, laiskottaa kirjoittelu tällä kertaa, jatkanpa joskus toisten.

Petri

13.9. - 24.10.2004

Kirjoittelenpa nyt vihdoin näistä vakuutusasioista, porukkaa kun tuntuu ne asiat kiinnostavan kovasti.

Muistutan tässä vaiheessa yhdestä itsestäänselvyydestä, VASTUU ON LUKIJALLA. Kaikki tässämainitut asiat ovat allekirjoittaneen omia kokemuksia tai käsityksiä ja mielipiteitä ja osa voi olla suorastaan virheellistä tietoa. Jos joku vakuutusammattilainen sattuu tätä lukemaan, ja huomaa tässä jotain olennaista korjattavaa, saa pistää postia tulemaan.

Allekirjoittaneesta tuntuu siltä, että ihmiset sokaistuu vakuutusyhtiöiden mainoksissa "hoitokulut tsiljoona egee"-mainintojen kohdalla, samalla jää huomioimatta olennaisempi, eli ansionmenetys. Tai kun joku rupeaa ajamaan "pilvipilottien" omaa vakuutusta, niin kiinnitetään huomiota siihen, että vakuutus korvaa nimenomaan ilmailussa (tai mikä se oma laji sattuukin olemaan). Mitäs sitten kun ammattipianisti putoaakin kotona tikapuilta ja katkaisee sormensa irtipoikki? Hoitokulut luokkaa laastari päälle ja ammatti meni, onko päivärahattomalla ilmailuvakuutuksella silloin oikeasti jotain virkaa?

Suomalainen sosiaaliturva on sillä tasolla, että varsinaisista sairaanhoitokuluista ei normaalissa kunnossa oleva talous ole moksiskaan, omavastuut ovat niin pieniä. Esimerkiksi tapauksessani allekirjoittaneen omavastuut sairaanhoitokuluista taisi olla jotain luokkaa 600 eur, jolloin tuli maksukatto täyteen. Lisäksi sairaanhoitokuihin kuuluu jatkuva lääkitys, jonka omavastuut ovat luokkaa 1000 eur/vuosi. Ei siis mitään maatamullistavia summia, joihin tarvittaisiin "hoitokulut tsiljoona euroa"-vakuutus, jos talous ei ole totaalisen kuralla muuten.

Huomattavasti merkityksellisempi asia sitten jo onkin kuntoutus, joka ei useinkaan sisälly hoitokuluihin. Kuntoutuskin käsitteenä voi olla erittäin laaja, tai sitten ei, riippuu vakuutuksesta. Allekirjoittaneen vakuutuksessa kuntoutus-sarakkeen alle on mennyt mm apuvälineet (pyörätuolit 2 kpl, suihkutuoli, tarttumapihtejä, kaikennäköistä sälää ja silppua), hoitotarvikkeet ja -välineet (painehaavoja ehkäisevä erikoispatja, sähkösäätöinen sänky, katetrit...), asunnonmuutostyöt pyörätuoliyhteensopivaksi (pihan päällystys, hissi, ovien levennykset, vessan uudistus...). Ja luonnollisesti tietysti myös jatkofysioterapiaa, kuntosalia matkoineen, tulevia tiiviitä kuntoutusjaksoja kuntoutuslaitoksissa, mahdollista koulutusta uuteen ammattiin ja sen sellaista. Kuluneen puolen vuoden aikana kustannukset tässä ryhmässä ovat olleet noin luokkaa 60000 - 70000 euroa.

Nämä kaikki kustannukset ovat sellaisia, että periaatteessa vakuuttamattomalla henkilöllä on oikeus saada suuri osa näistä kotikunnaltaan vammaispalvelulain nojalla tai Kelalta. Osa on vammaispalvelulain mukaisia subjektiivisia oikeuksia, joihin kunnalta on rahat löydyttävä sen enempiä kyselemättä, mutta hyvin suuri osa on harkinnanvaraisia asioita, joita maksetaan jos on satuttu budjetoimaan näihin tarpeisiin riittävästi rahaa (arvatkaa onko?). Vakuutusyhtiö ei vetoa "ei ole määrärahoja", kuten kunnat kuulemma helposti tekevät. Toki vakuutusyhtiölle pitää olla hyvät lääketieteelliset perusteet asioille, mutta ainakin allekirjoittaneella nämä asiat ovat pyörineet erittäin hyvin kun paperit ovat olleet kunnossa, mm asunnonmuutostöistä päätös tuli parissa viikossa siitä kun yhtiö oli kaikki tarvittavat paperit saanut haltuunsa.

Elinkustannukset myös nousevat helposti tapaturman jälkeen, tarvitaan apua siinä ja tässä, tarvitaan sitä ja tätä mitä ei ennemmin tarvittu. Näihin saa apua Kelalta, tai vakuutuksesta. Nämä summat eivät ole suuria, mutta vakuutuksesta saatavat summat ovat suurempia kuin Kelan korvaukset. Siis mikäli vakutuksessasi haittalisiä tai vastaavia korvauksia on.

Sitten päästäänkin allekirjoittaneen mielestä tärkeimpään asiaan, eli ansionmenetyksiin. Hyvin usein "hoitokulut tsiljoona euroa"-vakuutukset tai vaikka Ilmailuliittomme jäsenmaksuun sisältyvä pilipalivakuutus eivät korvaa ansionmenetyksiä millään lailla. Luonnollisesti tulen hakemaan myös SIL-vakuutuksesta invaliditeettikorvausta, mutta itse asiassa SIL-pilipalivakuutuksen olemassaolon tarkoitusta olen aina ihmetellyt, miksi ihmeessä jäsenmaksua keinotekoisesti korotetaan tälläisellä vakuutuksella, josta en voisi varsinaisesti juurikaan voi hyötyä, koska oikea, kattava vakuutus on kuitenkin hoidettava muuta kautta? Lieneeköhän edes laillista koplata yhteen Pohjolan asiakkuus SIL:n jäsenyyden kanssa?

Vakuuttamaton tai päivärahattoman vakuutuksen omaava henkilö saa Kelalta vapaa-ajan tapaturmissa päivärahaa noin 70% ansiotasostaan (yrittäjät 70% YEL-työtulosta). Kestääkö taloutesi 30% palkanalennukseen? Hyvä päivärahallinen vapaa-ajanvakuutus säilyttää SOVITUN ansiotason (työvakuutus säilyttää työntekijöillä entisen ansiotason ja yrittäjillä sovitun ansiotason). Jos työkyvyttömyys kestää yli vuoden, sitten onkin eläkkeen vuoro, mutta siihen palaan joskus myöhemmin, mikäli asia kohdallani siihen malliin menee.

Jaa että mikä se hyvä vakuutus sitten on (lentäjälle)? Sellaiseen tulokseen olen tullut, että ainoa hyvä vakuutus on pakolliseen työajan vakuutukseen yhdistetty vapaa-ajan vakuutus (laajennettuna kattamaan myös ilmailu) tai vastaava yrittäjien vapaaehtoinen vakuutus.

Työnantaja on velvollinen ottamaan työntekijälleen lakisääteisen tapaturmavakuutuksen jonka korvauspiirin määrittelee tapaturmavakuutuslaki (TapVL). Korvauspiiri on laaja, hoitokulut ja kuntoutus ilman ylärajaa (julkisissa laitoksissa), päivärahat yms lisäkorvaukset sisältyy. Tämä vakuutus on voimassa vain työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa, esimerkiksi työmatkalla. TapVL 57§ mukaan työnantajalla on oikeus laajentaa tätä vakuutusta siten, että se on voimassa myös työntekijän vapaa-aikana. Työnantaja voi näitä TapVL 57§ mukaisia vakuutuksia ottaa joko nimetyille henkilöille (yksilöllinen vakuutus), tai työntekijäryhmille/koko henkilöstölle (ryhmävakuutukset). Yksilölliset vakuutukset eivät ainakaan minun vakuutusyhtiössäni sisällä automaattisesti mm ilmailua, kiipeilyä tms, vaan nämä "hullujen lajit" saa mukaan lisämaksusta. Ryhmävakuutukset puolestaan sisältävät automaattisesti mm ilmailun. Asia kannattaa varmistaa vakuutusyhtiöstä.

Näiden työvakuutusten yhteyteen otettujen vapaa-ajanvakuutusten hintakaan ei päätä huimaa, vaikkahan sopii työnantajan kanssa vakuutusmaksun suuruisesta palkanalennuksesta, jos ei muuten onnistu.

Allekirjoittaneella yrittäjällä on Yrittäjän henkilöturvavakuutus Yrittäjäin Fenniasta, joka sisällöltään vastaa työntekijöiden pakollista vakuutusta, mutta on voimassa automaattisesti myös vapaa-aikana ja sisältää mm ilmailun ilman eri maksua. Voin erittäin lämpimästi suositella, käsittely on ollut nopeaa (kun kesälomista päästiin), selkeää ja oikeudenmukaista, ilman turhia "ei-makseta"-kokeiluja selkeissä asioissa. Välillä olen saanut kuulla muiden pyörätuolilaisten vakuutusyhtiöiden harrastaneen tälläisiä älyttömyyksiä kuten "miksi neliraajahalvaantunut tarvitsee pyörätuolia". Toki välillä on pitänyt perusteellisemmin perustella tarpeet, mutta sehän kuuluu asiaan.

Mikäs vakuutus sitten, jos en ole töissä? Hyvä kysymys. Onnea matkaan ja seuraava kysymys, kiitos.

Petri

25.10.2004 - 24.05.2005

Hups, jopas 7 kuukautta edellisestä päivityksestä on sujahtanut nopeasti. Parempi myöhään kuin ei lainkaan, ehkä.

Talvi livahti ohitse lähinnä remonttia tehdessä ja muita asioita järjestellessä työn ohessa. Alunperin 60-luvulla rakennettu ja 90- ja 2000 luvuilla lähes kokonaan (kävelijälle sopivaksi) peruskorjattu omakotitalo pistettiin taas remontin alle ja muutettiin tällä kertaa pyörätuoliyhteensopivaksi.

Hiekkapiha päällystettiin, pääoville rakennettiin rampit, ovia levennettiin, väliovien kynnykset poistettiin. Asennettiin hissi, jolla pääsee asuinkerroksesta kellariiin, jossa sijaitsee sauna ja kunnolliset pesutilat, pannuhuone ja varastotiloja. Hissi laitettiin portaiden tilalle, muualla ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Alakerran pesutiloihin rakennettiin toinen WC. Yläkerran WC/suihku pistettiin uuteen järjestykseen, sopii pyörätuolin kanssa paremmin pyörimään, vaikka samaan pieneen tilaan lisättiin vielä pesukoneen yhteyteen kuivausrumpu. Makuuhuone uuteen uskoon, kiinteät kaapit ulos ja vähemmän tilaa vievät tilalle, ja paljon muuta, pieniä yksityiskohtia sinne tänne.

Muutostyöt toteutettiin ns omana työnä (paitsi rampit, hissi ja pihatyöt tilattiin "avaimet käteen"-periaatteella), jolloin lopputulos oli juuri sellainen mikä parhaiten tarkoituksensa toteuttaa. Aikataulutkin oli tällöin helppo sovittaa muuhun elämään, vaikka toki ulkopuolisen tekemänä hommat olisivat valmistuneet huomattavasti nopeammin. Nyt pääasiana olivat Paratronicin normaaliin liiketoimintaan kuuluvat työt, remonttia tehtiin kun ei ollut muuta, joten remonttia kesti lähes koko talven, päivä silloin, toinen tällöin, muun työtilanteen mukaisesti. Ensin toki tehtiin kaikki sellaiset muutostyöt, jotka todella haittasivat elämää, aikaa vievien viimeistelyiden jäädessä myöhemmälle. Asunnonmuutostyöt korvasi kokonaisuudessaan tapaturmavakuutusyhtiöni (Yrittäjän henkilöturva-vakuutus, Fenniasta).

Vuoden vaihtuessa palasin osittain takaisin töihin. Työnteko maistuu kuten ennenkin, täysiä kellonympärystöjä ja viikonloppuja ei kuitenkaan enää hommia paiskita kuten aiemmin. Aikaa vievimmät ja/tai pyörätuolista käsin hankalimmat hommat on myös karsittu kokonaan ohjelmasta, "EI" on tärkeä sana kalenteria liikaa täyttäville ehdotuksille. Nykyään on aikaa varattava itsensä hoitoon, lepoon ja kunnon ylläpitoon aivan erilailla kuin ennen onnettomuutta.

Pääsiäisviikolla sain vihdoin uuden autoni, entinen liikkumisen vapaus palasi taksisidonnaisuuden jälkeen. Auto on aivan normaali automaattivaihteistolla varustettu farmari, jossa on on käsihallintalaite. Käsihallintalaitteella käytetään siis jarrua ja kaasua, jaloilla kun ei voi hommaa hoitaa. Käsihallintalaite on vain yksi vaihdekepin näköinen keppi etupenkkien välissä, joka eteenpäin työnnettäessä jarruttaa ja taaksepäin vedettäessä kaasuttaa. Autossa on myös normaalit polkimet "tavallisia" kuskeja varten. Lisäksi pieniä yksityiskohtia täytyi autoon laittaa, kuten hihnalenkki takaluukkuun, muuten ei yltänyt sulkemaan takaluukkua lainkaan. Vänkärin penkin selkänojaan muovisuoja ja kuskin kynnykseen kiveniskuteippiä suojaamaan pyörätuolin aiheuttamilta naarmuilta ja likaantumiselta. Muuta erikoista vamman takia ei autoon tarvittukaan.

Autoon siirtyminenhän tapahtuu siten, että ensin hyppään pyörätuolista kuskin penkille, sitten irroitan pyörätuolista pyörät ja laitan ne kuskin penkin taakse. Pyörätuolista selkänoja kumoon, ja runko vänkärin penkin taakse takapenkille. Vänkärin penkki takaisin pystyyn ettei runko lennä tuulilasiin jarrutuksessa.

Autoksi valitsin Peugeot 407 farmarin. Monia kokeilin, ja pieni yksityiskohta ratkaisi asian Peugeotin suuntaan, eli kuinka helppo oli kaataa vänkärin selkänoja kuskin paikalta, pyörätuolin nostoa varten. Useimmissa autoissa selkänojan vapautinvipu sijaitsee vänkärin penkin ja oven välissä, jolloin siihen on hankala yltää, tai pahimmillaan selkänoja kaadetaan pyöritettämällä säädintä. 407:ssa vipu on vänkärin penkin takana, kuskin puolimmaisessa reunassa, jolloin sitä on helppo käyttää kuskin paikalta. Toki saman asian olisi todennäköisesti saanut autoon kuin autoon tehtyä muutostyönä, mutta tässäpä se oli valmiina. Ja sainhan samalla tradition jatkumaan, merkki on vaihtunut joka kerta auton myötä...

Tätä kirjoittaessani makoilen Peurungassa, kuntoutusreissulla. Peurunka on Laukaassa sijaitseva, suurimmalta osalta Kelan omistama laitos, joka alunperin on perustettu sotaveteraanien kuntoutusta varten. Nykyään painopiste on muuttumasta veteraanien vähentyessä enemmän työikäisten kuntoutukseen ja työkyvyn ylläpitoon. Selkäydinvammaisia ja muita pyörätuolissa olevia on tällä hetkellä laitoksessa kuntoutusjaksolla parisen kymmentä. Useat vaikeavammaiset käyvät kuntoutuksessa vuosittain muutaman viikon ajan.

Allekirjoittaneella ei ole muutoksia tapahtunut, eli liike- ja tuntorajat ovat edelleen lantion tasolla ja pyörätuolilla liikutaan, eikä odotettavissa ole merkittäviä muutoksia, toivossa toki eletään. Maiseman vaihto välillä tekee hyvää, urautuneet rutiinit katkeavat ja omaa kuntoaan tulee hoidettua näillä reissuilla tehokkaasti. Tällä reissulla olen kaksi viikkoa, toiset kaksi viikkoa on syksymmällä.

Ajoittain ilmoille heitetään kysymys, miten pyörätuoliin joutuminen on muuttanut normaalia elämää. Tähän en oikeastaan vielä osaa vastata, tapahtumasta on nyt kulunut hieman reipas vuosi, eikä se normaali elämä vielä ole ehtinyt alkaakaan. Koko vuosi on oikeastaan ollut akuttivaihetta, treenausta, järjestelyä, kuntoutusta, remonttia, suunnittelua, säätämistä, ratkaisujen keksimistä ja tiedonhankintaa, kaikenlaisia uusia juttuja. Normaali elämä (mitä se sitten tarkoittaakaan) on taas vasta aluillaan, joten muutosten vertailu ei ole vielä ajankohtaista.

Palaan asiaan hamassa tulevaisuudessa....

Petri